"9B, meidän bussikuski soitti et se on seissy ruuhkassa kohta puol tuntii..."
Näillä sanoilla alkoi meidän luokan, 9B:n leirikoulu 1. syyskuuta. Bussin, jonka oli määrä viedä meidät Vierumäen Urheiluopistolle saapui koulumme parkkipaikalle tyylikkäästi myöhässä. Oli sumuinen syysaamu, kun koko uninen ysibee kokoontui koulumme aulassa. Ilmapiiri oli täynnä kutkuttavaa jännitystä. Mun odotukset olivat korkealla lukuunottamatta sitä että leirikoulumme tulisi olemaan lyhyt ja että eläisimme koko tämän ajan kahden opettajan silmien alla... Yritin kuitenki olla mahdollisimman positiivinen ja odotin vapaa-aikaa mun bestiksien kanssa. Jo bussissa tunnelma oli katossa ja menomatka meni nopeasti.
Luokan yhteispeli toimi heti alusta alkaen, ja hauskat joukkuepelit nostivat joukon henkeä entisestään. Päivien aikana ehdittiin pelata yhdessä mm. pesäpalloa, beach volleytä, sulkapalloa sekä kaupunkisotaa. Muitakin urheilulajeja kokeiltiin tiuhaan tahtiin, ja päivämme oli ahdettu täyteen ohjelmaa.
Oltiin huonekavereitteni Maarian ja Veronikan kanssa ihan innoissamme hienoista huoneistamme... mut kukaan ei kuitenkaan malttanu pysyä omassa huoneessaan kovinkaan pitkään. Toisten huoneissa käytiin juomassa teetä, katsomassa telkkaria ja illemmalla kaikki tunki yhteen huoneeseen tanssimaan musiikki täysillä.
Luokassamme on paljon erilaisia tyyppejä. Se ei kuitenkaan haitannut ja musta on ihanaa, että kaikki otettiin yhteisessä tekemisessä huomioon ja kaikki pysty nauttimaan liikunnasta. Toista autettiin, ja mokille naurettiin kaikki yhdessä.
Paras juttu koko leirikoulussa oli ehdottomasti lettuilta veden äärellä. Järvi oli kaunis, ja punainen auringonlasku katosi hiljalleen metsän taakse...
Lettujen paiston ja hyisen iltauinnin jälkeen luokkalaisemme istuivat vieri vieressä nuotion äärellä. Illan jo hämärtyessä mietittiin maailman suuria kysymyksiä aina masennuksesta koulumme opettajien kommelluksiin .Kukaan ei jäänyt ulkopuolelle ja kaikki kuuntelivat toistensa kuulumisia ja huolia ihan eri tavalla kuin ennen. Luokkamme läheni sinä iltana tosi paljon.
Koko leirikoulun luokka tuntui kuin perheeltä: kaikki ateriat syötiin yhdessä aamupalasta iltapalaan, kukaan ei jaksanu panostaa ulkonäköönsä ja kaikki otti muutenkin tosi rennosti. Keksimme yhessä kaikkee kivaa vapaa-ajalla; Pelattiin pleikkaa, pidettiin ulkona reppuselkätaisteluita (eka joka putoaa häviää) ja järjestettiin majoituspaikan käytävällä eeppinen limbokisa.
Kun pakkasimme tavaramme ja jätimme Urheiluopiston taaksemme ihana kokemus alkoi lähestyä loppuaan. Olin tosi haikeella mutta ilosella mielellä; takanamme oli mahtava leirikoulu. Toivoin että hyvä ilmapiiri säilyisi koulussakin. Kuunneltiin Robinin biisiä "Parasta just nyt" kun tutut ja arkiset maisemat alkoivat häämöttää bussin ikkunasta...
Oon tosi onnellinen että lähennyttiin luokkana niin paljon tän kolmen päivän aikana, ja en vaan haluu uskoo et tää tulee olemaan meidän viimeinen vuosi yhessä.
-
" Meil on hyvä jengi koossa taas,
ei todellakaan olla synnytty oottamaan,
tää on parasta just nyt,
tää on parasta just nyt.
Huomenna tääkin on jo legendaa,
ei tartte lähtee ettimään onnea meren taa,
tää on parasta just nyt,
tää on parasta just nyt. "
ei todellakaan olla synnytty oottamaan,
tää on parasta just nyt,
tää on parasta just nyt.
Huomenna tääkin on jo legendaa,
ei tartte lähtee ettimään onnea meren taa,
tää on parasta just nyt,
tää on parasta just nyt. "
-
xoxo Saga
